Onko lääkäreitä?

Meillä Suomessahan on maailman parasta terveynhoitoa. Kaikki kehuvat maasta taivaaseen, miten missään ei ole asiat paremmin kuin meillä. Kenen mielestä? Tietyt asiat ovatkin hyvin, mutta eivät kaikki. Paremmin saisi olla. Yritin saada tänään varattua ei-kiireellistä (akuuttia) aikaa omalta terveysasemalta, niin sain seuravaan vapaan ajan kahden kuukauden päähän! Ja syynä oli lääkäripula. Asun siis Vantaalla. Luulin, tämän lääkäripulan olevan enemmänkin syrjäseuduilla. Lisäksi palvelu oli erittäin tympeää ja epäystävällistä. Anteeksi vaan, että soitin ja että minulla on tarve päästä lääkäriin. Kyllä ihmisellä voi olla tarve päästä lääkäriin muuten kun päivystysasioissa.  Myös niillä syrjäseuduilla. Kaikilla sitäpaitsi ei ole rahaa mennä kalliille yksityiselle lääkärille, mistä ajan saisi vaikka seuraavalle päivälle. Onko tarkoituksenmukaista, että ihmiset patistetaan käyttämään yksityisiä palveluita? Miksi perusterveynhuolto ei toimi?

Tylsä marraskuu

Tänään on ärsyttänyt inhottavan mustanharmaansateinen ilma. Masentava sää ja ilma sekä koko marraskuu. Vettä sataa joka toinen päivä. Pimeää tulee jo klo 15 jälkeen, ja synkkänä päivänä ei valoa välttämättä näe ollenkaan. En yhtään ihmettele, kun kaikki hinkuvat Thaimaahan marras-joulukuussa. Marraskuun voisi muutenkin poistaa almanakasta, mitä sillä tekee? Onhan siellä isänpäivä, muuta merkittävää en keksi. Sitäpaitsi voidaanhan ja pitäisikin juhlistaa isää joka päivä, ei vaan yhtenä tiettynä päivänä vuodessa. Pienet lapset (ehkä) tykkäävät askarrella päiväkodissa ja kerhoissa isänpäiväkortteja ja lahjoja. Mutta entäs puolisot ja äidit? Ovatko puolisot muka heidän isiään? Ei minun tietääkseni. Pitääkö siis puolisolle ostaa lahja? Pitäisi ehdottamasti! Mutta ei välttämättä isänpäivänä tai äitienpäivänä...niitä päiviä löytyy muulloinkin.

Aloitus

Uudessa blogissa minusta vaikeinta on aina sen aloitus. Minkälaisen siitä haluaisit tehdä ja mistä muutkin tykkäisivät? Entäs värit ja kuvat? Itsellä voi jonkilainen visio, mutta sen hahmottaminen sivulle voi olla aliksi vaikeaa. No tärkeintä blogissa on ainakin se, että itse blogin kirjoittaja myös tykkää sen tekemisestä. Vaikea kuvitella kirjoittajaa, joka ei ole postannut 3 viikkoon mitään, niin pohtii mielessään väsyneenä, että onko sinne nyt pakko mennä kirjoittamaan mitään, koska ei tiedä mistä kirjoittaisi. Niin, pakkohan siis ei ole. Tämä on vapaaehtoista.

Tässä blogissa keskityn elämän pieniin ja isoihin asioihin ja tapahtumiin, mitkä saattavat ärsyttää tai ainakin herättää ajatuksia ja mielipiteitä. Eli aina löytyy jotain sanottavaa. Tarkoituksena ei ole luoda pelkästään negatiivista tunnetta, vaan kyse on ennemminkin asioiden kyseenalaistamisesta.


TERVETULOA MUKAAN!